PS. blogin teknisiä taustatietoja

Joku saattaa olla kiinnostunut miten ja millä laitteilla tätä blogia on tehty ja ylläpidetty.

Pinttyneenä Google-käyttäjänä valitsin blogialustakseni jo vuosia sitten Googlen Bloggerin. Se on mielestäni riittävän hyvä ja integraatio muihin Googlen resursseihin on toimiva. Toisin sanoen esimerkiksi ottamani valokuva tallennettuna Googlen kuvapalveluun on samantien ja ilman lisätoimenpiteitä myös bloggerin käytettävissä tai blogiin liittämäni kuva hoituu automaattisesti myös kuvapalveluun.
Lisäksi blogger on saatavissa kätevähkönä appsina Android-puhelimeeni. Appsilla päivitysten teko onnistuu offline ja kun verkkoyhteys on saatavilla, voin uploadata kaikki valitsemani postaukset kerralla.
Appsilla ei ole kovin kätevää muokata (esimerkiksi vaihtaa kuvien järjestystä) valmiita, jo julkaistuja blogikirjoituksia tai tarkastella tilastotietoja, mutta sitä varten voi avata mobiililaitteenkin selaimeen varsinaisen blogger-näkymän. Sitä ei ole ihan helppoa käyttää pienestä selainikkunasta, mutta onnistuu paremman puutteessa.

Kaikki itse ottamani valokuvat ovat tällä kertaa otettu vuoden 2015-mallisella Samsung A3-puhelimella. Kamera ei varmasti ole huippuluokkaa, mutta päivänvalossa ja ilman tele-ominaisuutta otetut kuvat toimivat ihan hyvin blogissa. Aikaisempina vuosina olen käyttänyt erillistä, oikeaa kameraakin, mutta tässä "puhelimessa on kaikki" -ratkaisun vaivattomuus on ylivoimaista: samalla laitteella voi kuvata, kirjoittaa, taittaa ja ladata blogin.
Tässä pätee se vanha matkavalokuvaajan viisaus: vain otetut valokuvat ratkaisevat, ei ole merkitystä kuinka hyvä kuva sieltä ja tuolta olisi tullut sillä täydellisellä järjestelmäkameralla ja sopivalla linssillä, jos sitä kuvaa ei koskaan ehditty tai jaksettu ottaa...muistoiksi kelpaavat kökömmätkin kuvat kunhan niitä vain on!

And that's all he wrote

Tässä vaiheessa on enää jäljellä kiitokset.

Kiitokset kaikille blogiamme lukeneille; tätä kirjoittaessa eri lukukertoja on kertynyt 1794 kpl.
Ilman teitä lukijoita ei olisi tätä blogiakaan.

Henkilökohtaisesti haluan kiittää edellistä työnantajaani, jonka huomaavainen ja kekseliäs 50-vuotislahja oli käytössäni joka päivä koko matkan ajan ja tuotti iloa myös ympärilleni tässä tippaamisen luvatussa maassa.

Kiitokset myös nykyiselle työnantajalleni ja esimiehilleni, jotka suhtautuivat joustavasti tämän pitkään suunnitellun matkan toteuttamiseen, vaikka tähän mennessä ansaitsemani lomapäiväni eivät aivan riittäneetkään.

Kiitos perheelleni, joka paitsi ymmärtää miesten (poikien) haaveita, pitää huolta poissaollessani toisistaan ja koiristamme. Ilman tätä huolenpoistoa tämä kaikki ei olisi ollut mahdollista.

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä kiitos arvon herra matkatoverilleni, joka ajoi siis korostan AJOI käytännössä koko matkan Chicagosta Los Angelesiin! (no joo, ajoin minäkin Flagstaffista Grand Canyonille ja sieltä Kingmaniin 252 mailia...)

Tämä oli yhteinen unelmamme ja me teimme sen yhdessä eikä näitä muistoja ja kokemuksia voi kukaan meiltä koskaan pois ottaa.
Kiitos Jarkko.

Planes, trains and automobiles

Kerrankin voi sanoa että otsikko pitää meidän osalta paikkansa.

Seuraavassa summaan mitä tästä matkasta tuli opittua ja mitä tekisin ehkä toisin, ehkä joku teistä lukijoistamme harkitsee vastaavaa matkaa ja tässä ainakin muutama matkallamme huomaamamme asia.

Ajoaikataulumme ei ollut sinänsä liian tiukka, mutta olisi kaivannut 11 päivän keskiosiin "viikonloppua" eli sellaista majoituskohdetta, jossa olisimme olleet vähintään kaksi yötä peräkkäin vaihtamatta hotellia.

Visaisempi kysymys onkin sitten, missä tämä paikka olisi voinut olla: kuten aiemmin olen todennut, osa pikkukaupungeista ovat aika kuolleita ja osa isommista taas liian laajoja ja hankalia välimatkojen suhteen.

Yleisesti ottaen osa majoituspaikoista olisi voinut sijaita ns. kaupunkien Downtowneissa eikä näillä uudenaikaisilla Business Strip-alueilla. Me valitsimme tällä matkalla näin, koska halusimme asua molemmat omissa huoneissamme, kohtuuhinnalla, mutta silti siisteissä ketjuhotelleissa.

Autonvuokraaminen kannattaa aloittaa jonkin ison kaupungin lentokentän noutopisteestä. Siellä on aina suurempi varaston ja valikoima autoja ja näin saattaa välttää meille tapahtuneen sekoilun väärästä autoluokasta.

Kalifornian rannikolla lomailuun kannattaa panostaa: ns. Big Surin alue on kuulemma todella kaunista seutua, mutta vaatii vähintään muutaman päivän lisää aikaa Länsi-rannikolla.

New York Times Squaresta sen verran että moni hotelli mainostaa huonenäkymillä Times Squarelle, mutta tässä on nyt faktaa: Paras näkymä huoneista on Marriott Marquis -hotellista ja tämä siksi, että sen huoneet ja koko rakennus on poikittain suhteessa Broadwayhin ja 6th Avenueen. Kaikki muut hotellit ovat katujen suuntaisesti, eikä korkeasta rakennuksesta silloin näe suoraan alaspäin alla olevia katuja.

Näitä toiseksi parhaita vaihtoehtoja ovat W Hotel Times Sq. ja Doubltree Suites Times Sq., jossa asuimme tällä matkalla.

Route 66:n osavaltiot ovat järjestyksessä idästä länteen seuraavat:

Illinois

Missouri

Kansas

Oklahoma

Teksas

New Mexcio

Arizona

Kalifornia

Omasta mielestäni näkemisen arvoiset osavaltiot tärkeimmästä alkaen ovat seuraavat:

New Mexico

Arizona

Oklahoma

Kalifornia

Illinois

Missouri

Kansas

Eli länteen tämä toinen lista painottuu. Jos minulla ei olisi aikaa tai mahdollisuutta ajaa kuin osa reitistä, lähtisin matkaan joko Oklahoma Citysta tai Amarillosta (TX) kohti Los Angelesia ja ajaisin vaikka hitaammin tämän puolikasreitin.

Tietenkin Texola on paikka, jota ei voi koskaan jättää käymättä, goes without saying.

Ja vika neuvo on ottaa tueksi tämän mainion kirjan tuorein painos esim. Amazon.com ista:

Lisää neuvoja tarvittaessa tämän blogin kommenttipalstan kautta.

LA, NH ja NY

Route 66:n ajamisemme päättymisen jälkeen toivuimme rasituksista Los Angelesin Santa Monicasssa. Olimme löytäneet pienen ja edullisen motellin vain korttelin päässä rannasta. Vaatimaton mutta siisti asumus ja hintataso vain murto-osa alueen muista hotelleista. Samaan motelliin olivat valinneet myös muutama muukin suomalainen, törmäsin heihin aamulla respatoimiston edessä ja toivotin heidän yllätyksekseen heille huomenta suomenkielellä...

Santa Monicasta teimme edellisenä päivänä päättyneen 5000 kilometrin ajourakan jälkeen...joo, arvaatte varmaan: yhden päivän ajoretken avo-autolla Santa Barbaraan.

Kolme päivää Los Angelesissa poltettuamme itseämme auringossa lähdimme yökoneella kohti Itä-rannikon Bostonia ja sieltä kolmen tunnin bussimatkan päässä asuvaa äitiäni. Vietimme heidän luomaan muutaman päivän ja matkasimme vielä kerran USAn mantereella maata pitkin 6 tunnin bussimatkan verran New Yorkiin.

New York on hieno tapa päättää tämä matka, katsellessa osaa Times Squarella pyöriviä hahmoja alkaa tuntea itsensä melkein normaaliksi, vaikka on juuri päättänyt 18 osavaltiota käsittäneen turneen pitkin poikin Amerikan etu- ja takapihoja.

Motellin sisäänkäynti Santa Monican Ocean Avenuen varressa.

Näkymä motellin kulmalta alas Santa Monican rantaan.

Santa Barbaran rantabulevardia.

Pacific Coast Highway eli tuttavallisemmin PCH.

Paras automme tällä matkalla, mutta kannattaa varoa polttamasta itseään! Yhden päivän vuokralla Sixtista. 

Downtown LA: Disney Concert Hall.

Santa Monica beach ja pier.

Downtown LA.

Kuuden tunnin (!) bussimatkan jälkeen New Hampshiresta NY näkyvissä!

Metropolitan Opera / Lincoln Center.

Nähtävyys se on nykyään tämäkin...

Fifth Avenue: kirkko ja lasinen pilvenpiirtäjä vierekkäin.

Times Square: 24/7 hullunmylly.

Grand Central station.

Viimeiset postaukset vielä tulossa

Kiitos kärsivällisyydestänne, summaan loppumatkan ja R66:n juhannuksen aikana :)

Route 66: Santa Monica

Kymmenen päivää 4.6.2017 Chicagosta lähtömme jälkeen saavuimme Route 66:n toiseen päähän, Kalifornian Santa Monicaan. Matkan pituus on yli 2400 mailia teoriassa, käytännössä ilman kahta sivuretkeämmekin varmasti lähempänä 2800 mailia eli yli 4500 kilometriä. Ylitimme koko USAn mantereen maata pitkin; New Yorkista Atlantin rannalta junalla Chicagoon ja siitä eteenpäin autolla tänne Tyynen valtameren rantaan. Huh-huh, mutta tulipahan tehtyä ;-)

Kuvia Santa Monicasta, asumme korttelin päässä rannasta ja kahden päässä Santa Monica pier:sta, jota pidetään R66:n päätepisteenä. Virallisesti reitti päättyy muutama kortteli sisämaahan.

Las Vegas NV

Mitä tästä kaupungista voisi sanoa? Meillä ainakin kävi niin että oli kiva päivä ja ilta, mutta seuraavana päivänä häivyimme jo klo 9:30. Yksi päivä riittää tätä lajia, koko kokemus oli jotenkin surrealistinen.

Las Vegas koostuu tänä päivänä karkeasti jaoteltuna kahdesta alueesta: uudemmasta, joka on 1990-2000-luvuilla rakennettu, pilvenpiirtäjä- hotellien ja kasinoiden alue.

Vanha kasinokeskus on nykyään ns. Fremont Street Experience: maailman suurimmalla (?) kaarevalla lcd-näytöllä katettu kävelykatu, jonka reunoilla on kasinoita, ravintoloita ja baareja.
Kadulla esintyi eri puolilla 3 (!) cover-bändiä ja lisäksi "katto" piti omaa showtaan puolen tunnin välein. Meteli ja yleinen maailmanlopun meininki on melkoista. Tai sitten minusta on vain tullut vanha.

Kiva paikka nähdä ja meillä oli hauskaa, mutta sanotaanko nyt niin ettei minun ainakaan ihan heti tee mieli tulla uudestaan. En sano ikinä, mutta ehkä ikinä miinus 4 vuotta ;-)

Hotellimme oli the Stratosphere, jonka näköalatorni on Las Vegasin korkein rakennus ja läntisen pallonpuoliskon kolmanneksi korkein rakennus (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Stratosphere_Las_Vegas).
Tornin huipulla on ravintola ja sisänäköalakerros sekä ulkokerros, josta voi seurata järkyttäviä huvipuistokieputtimia, jotka tällä korkeudella tuovat ihan uusia näkökulmia esim. Spaceshot -tyyppiseen laitteeseen.

Ravintola on mahtava sekä ruoaltaan että maisemiltaa ja mutta valitettavasti myös hinnoiltaan. Me näimme klo 19 tullessamne auringon juuri laskevan ja sitten illan pimetessä kaupungin valot levittäyivät koko laaksoon. Vaikea kuvata sanoin kuinka hienolta se näytti, katsokaa kuvista.

Pyramidi ja sfvinksi.

New York New York-hotelli ja kasino

Venetsia teemaa.

Hoover Dam AZ/NV

Route 66:lta karkaamisemme jatkuu Kingmanista kiertoreitillä Hoover/Boulder-padon kautta Las Vegasiin ja Nevadan osavaltioon.

Hoover Dam on mahtava rakennelma, joka valmistui 1930-luvun loppupuolella.

Tässä kohdassa on myös Arizonan ja Nevadan osavaltion raja. Arizona ei yllättäen ole mukana kesäajassa, joten tässä kohtaa MT on sama kuin PT. Go figure.

Arizonan puoli ja kellonaika...

Nevadan puoli ja kellonaika

Grand Canyon - Kingman AZ

Grand Canyonista suuntasimme lähelle Arizonan osavaltion rajaa ja Kingmanin kaupunkia.

Maastosta ja maisemista sen verran että New Mexicon ja Arizonan kuivat, aavikkoiset, kituliasta katajaa ja piikkipensasta kasvaneet arot vaihtuivat mäntymetsiksi noustessamme noin 7800 jalan korkeuteen merenpinnasta Grand Canyonin eteläreunalle. Matkalla kohti Kingmania maasto palasi kuivemmaksi.

Tiellä poispäin Grand Canyonista.

Somewhere in Arizona. Kuullostaa b-luokan elokuvan nimeltä.

Kingman AZ.

Kingman AZ, mitä on "Chinese American food"? Fritattuja fritattujako? Otan vastaan ehdotuksia.

Flaggstaff - Grand Canyon

Jätimme route 66:n hetkeksi ja suuntasimme pohjoista ja Grand Canyonia kohti. GC oli suosittu kohde tietenkin myös R66 loistonpäivinä, joten siinä mielessä sopinee teemaan.

Grand Canyonissa osallistuimme 12-hengen polkupyörä-sightseeingille. Oppaanamme oli aito navajo-intiaani nimeltään (jos muistan oikein...) Dwayne.

Vaikka itse näin alueen toista kertaa, silti GC:n kansallispuisto on mahtava nähtävyys! Polkupyörillä pääsemme vielä sellaisille alueille jonne pääsee muutoin vain kävellen (kansallispuiston bussilinja kuljettaa kävelijöitä).

Opas näyttää fossiilia kivessä.